Sellutehtaiden hiilidioksidipäästöjen vähentäminen erilaisin keinoin on ajankohtainen
aihe, johon on tehtailla ja tutkimuslaitoksissa viime vuosien aikana etsitty ratkaisuja.
Merkittävimpiä näistä ovat olleet fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla
sekä energiatehokkuuden parantaminen. Hiilidioksidin talteenotto puolestaan on ollut
intensiivisen tutkimuksen kohteena etenkin energiasektorilla. Talteenotettu hiilidioksidi
voidaan joko varastoida tai käyttää toisen prosessin raaka-aineena (CCUS, Carbon
Capture and Utilization or Storage). Talteenottoa sellutehtailla on tutkittu, mutta
tutkimukset eivät toistaiseksi ole johtaneet merkittäviin suunnitelmiin käytännön
sovellutuksista.

Sulfaattisellutehtaiden hiilidioksidipäästöt ovat suurelta osin bioperäisiä ja jäävät siten
EU:n päästökaupan ulkopuolelle. Hiilidioksidin alkuperästä riippumatta polttoprosessien
hiilidioksidipäästöjen talteenottoon myös teollisuudessa soveltuvat samat teknologiat,
joita energiasektorilla jo tutkitaan. Bioperäisen hiilidioksidin kohdalla päästökaupan
kaltaisia taloudellisia kannusteita talteenottoon ei toistaiseksi ole.

Hiilidioksidipäästöjen vähennystarve ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ei
kuitenkaan rajoitu vain fossiilisiin päästöihin. Hiilidioksidin talteenoton kustannuksia
arvioitaessa on havaittu, että mittakaavaeduilla ja talteenottoon käytettävän energian
hinnalla on suuri merkitys kokonaiskustannuksissa. Siksi talteenotto suurista
bioperäisistä hiilidioksidilähteistä, kuten sellutehtaan polttoprosesseista, voi olla
taloudellisesti kannattavampaa kuin pienemmistä fossiilisista lähteistä.
Talteenottoprosessin integrointi sellutehtaan yhteyteen mahdollistaa myös tehokkaan
lämpöintegroinnin, millä voi olla huomattava merkitys talteenoton energiakustannusten
hallinnassa.

Diplomityö alkoi LUT-yliopistossa 1.11.2022 ja työ julkaistiin kesäkuussa 2022.